A/A, 0/0

Ihan olen riemultani unohtanut kirjoittaa tänne, että Igorin lonkka- ja kyynärkuvat lausuttiin Kennelliitossa ja tulos oli mykistävän hyvä: A/A, 0/0! Linkki koiranettiin

Olin ihan valtavan helpottunut. Niin paljon olen opiskellut, lukenut ja tehnyt valintoja pentuni kasvattamisessa, sellaisia joista oma järki sanoo että näin on oikein ja hyvin, mutta josta aina löytyy joku jälkijättöinen pätemään, että eihän nyt noin voi. Vaikka se jälkijättöisyys juontaisi juurensa siitä että uskoo sokkona kuivaruokamerkkien markkinointihuttua, niin aika vahvasti saa olla teflonia, ettei koskaan epäilisi itseään kun päättääkin ruokkia koiransa mutulla, luottamatta suurten merkkien päätähuimaaviin lupauksiin. Olen laskenut raakaruokinnan pohjat molemmille koirilleni, mutta en ruoki vaaka kädessä. En anna lisiä joka päivä enkä kalaa joka viikko ja joskus annan sisäelimiä monta päivää peräkkäin. Toisinaan annan kalkkia kerralla isomman määrän ja sitten menee taas päiviä etten anna lainkaan. Jos lihantoimittajalta on joku laatu loppu, otan sitä mitä saan, yksipuolisuudenkin uhalla. Käyttämäni ruokintamäärät ovat kökkö, nokare, tujaus ja loraus, ja sillai sopivasti, miten sitä ny sieltä tulee.

Ja toinen tietysti on se liikkumispuoli. Toiset kantavat koiraa suunnilleen puolivuotiaaksi ettei se mene itse koskaan yhtään porrasta, ainakaan alaspäin ja ainakaan liukkaalla alustalla. Eikä anna hypätä autosta tai sohvalta tai kiveltä. Meillä päätettiin jo aluksi, että tätä pentua ei varjella normaalilta arjelta. Jos se on perimältään niin surkeassa jamassa että hajoaa jo pentuna vapaana liikkumisesta tai hyppimisestä tai portaiden kulkemisesta, se ei tule kestämään elämää ja käyttöä eikä sen paikka silloin ole tässä maailmassa.

Takana Igor, edessä isotäti Bro. Kuva: Riikkis

Mutta en voi kieltää, etteikö välillä olisi hiukan ollut kylmä rinki persiin ympärillä, kun Igor on mennyt pentuaikansa päätäpahkaa täysillä tuon hulvattoma suuren massansa kanssa miten sattuu, törmäillyt ja liukastellut. Tottakai mietin, onkohan se ehjä. Kestääkö se varmasti näin paljon liikettä. Pitäisikö sitä kuitenkin rajoittaa.

Jossain vaiheessa luovuin jatkuvasta koirapalstojen lukemisesta ja jotenkin pääsin peloistani. Igor on minun koirani. Minä tunnen sen. Minä kyllä tunnen jos se tekee jotenkin liikaa. Minä osaan sanoa sille koska se menee liian kovaa liian suurilla kierroksilla ja osaan puuttua siihen. Mutta en puutu siihen siksi että epäilisin ettei sen ranka kestä, vaan siksi että toisinaan järjen jättäminen narikkaan aiheuttaa muunlaisia vaaratilanteita.

Toinen koira on tuonut paljon itsevarmuutta ja itseluottamusta tehdä valintoja omalla järjellä. Mutta eihän se tietenkään poista sitä pientä jäytävää epävarmuutta, entä jos... Siksi olenkin ollut suorastaan voitonriemuinen kun Igor osoittautui ihan priimakuntoiseksi luustoltaan. Pentueen muilla koirilla oli pääasiassa kaikilla lonkat ok, kyynärissä oli muutamalla sanomista. Ihan kaikkia ei vielä ole kuvattu.

Pojilla kävi reilu viikko sitten tyttöhaaremi kylässä kun Suvin ja Riikkiksen koirat tulivat käymään meillä. 7 koiran voimin roiskutettiin vettä ja rapaa pelloilla ja pojilla näytti olevan parasta pitkään aikaan!

Boris oli tietysti eniten mielissään Polkasta. Ihmeellistä, miten se voi tykätä jostain niin kovin, ja miten niillä aina vaan synkkaa vaikka viime tapaamisesta taisi olla taas puoli vuotta aikaa...

Hurrrja ilme!

Pakollinen joukkokuvakin otettiin:

Bron ja Igorin (2. ja 3. vasemmalta) kokoero on kyllä mykistävä.

Kaikki kuvat ovat Riikkiksen ottamia, kiitos niistä! Omaa kameraa en ulkoiluttanut koska kuvaustuurini mukaan saan aina etsimeen vain pelkkiä persreikiä ja roikkuvia naamanahkoja.

Fifi

Pieni Fifikoiras kotisohvalla

Terve!

Igor kävi tänään läpivalaistuksessa eli röntgenkuvissa. Oltiin Vihdissä Skutilla (niin kuin Boriksenkin kanssa aikanaan), Iksun kasvattaja oli järjestänyt sinne joukkokuvauksen.

Jännitin ihan perkuleesti kuvaustuloksia, on ollut pitkän aikaa jotenkin tosi huono karma siitä että Igor on jostain rikki. Ajettiin vielä jossain harhaan ja saavuttiin hiukan myöhässä paikalle, joten koira lennosta sisään, nukutusaine niskaan ja pöydälle. Siinä sitten käänneltiin ja otettiin kuvat lonkista, kyynäristä ja selästä rinta- ja lannerangasta. Virallinen lausunto tulee Kennelliitosta sitten perästäpäin, mutta kuvissa kaikki oli kohdillaan. Lonkat oli selvästi vielä löysät joten lähtivät lausuttaviksi arvosanalla B/B. Lonkkamaljat olivat tosi syvät ja symmetriset. Kyynärissä ei huomautettavaa, 0/0. Selkä myös ihan priimakunnossa.

Igor sai herätyspiikin, virkosi kohtalaisen nopeasti ja koikkelehti autoon. Lähdettiin ajelemaan kotiinpäin ja vasta kuudenkymmenen kilometrin jälkeen tajusin olla huojentunut ja ruveta taas hengittämään. Pentuni on kunnossa ja terve.

Igor oli kotimatkan tosi hermostunut, kuolasi ja tärräsi. Ihmeteltiin mystistä paskanhajua ja ajateltiin että Iksulta on päässyt paukku. Kotipihalla sitten selvisi miksi haisee paska: sikaosastolla todella on paskaa! Igorilta oli päässyt kakka autoon, ei ihme että toinen oli jotenkin tosi nolona ja pökerryksissä.

Nyt penska lepää kotisohvalla nukutusainekrapulaa pois ja mulla on maailmassa yksi huolenaihe vähemmän. Phiu!

Ruma lapsi jälleen näyttelyssä

Taidan olla vähän hullu.

Ilmoitin Igorin beussien erikoisnäyttelyyn. Tuli tuomarisetä Ranskanmaalta asti toteamaan sen minkä jo tiesinkin - rumahan se on.

Puolustuksekseni sanon, että näyttely oli sentään kotikulmilla joten kovin kauas ei joutunut matkustamaan tämän tuomion kuullakseen.

Arvostelu sanoi seuraavaa:
Big type. Very good head - a bit massive. Exc. eyes. Not enough tan yet. Exc. neck, back, chest. Very good forehand. Straight back. Straight and open legs in back. Movement amplitude.

Ja laatuarvosana -tadaa- H. 

Ei kauneuskisa-ainesta, ei niin lainkaan. Ei se haittaa. Igor on mun silmään aivan riittävän kaunis. Kaunis pieni ruma lintunen. 


Muuten ollaan vaan oltu ja lenkkeilty, nyt välillä jopa narussa kylilläkin! Viimeksi tänään. Boris on niin nohevana vanhoilla kotikulmillaan, tietää reitit ja nauttii haistelusta. Igor kaahaa ensimmäiset kaksisataa metriä eikä muista että on hihnassa, sotkeutuu jokaiseen valopylvääseen ja kiertää taluttajansa ympärillä niin että saa pelätä lumpioidensa puolesta, mutta sitten sekin asettuu. Yllättävää on se, miten paljon itse nautin remmilenkkeilystä nyt kun sitä ei enää "koskaan" joudu tekemään! Oma pää tuulettuu ihan eri lailla kun saa kulkea ihmisten ilmoilla koiran kanssa. Kummallista, en osannut ajatella että kaipaisin narussa lenkittämistä. 

Hiphei!

Nyt pääsin sen verran potutukseni yli että muutin blogin tänne uuteen osoitteeseen. Kaikki vanhat tekstit löytyy täältä, kuvia ei ennen kuin jaksan alkaa palautella niitä paikoilleen. Samoin harmittaa kommenttien katoaminen - toisinaan vanhan blogin kommenttilootassa käytiin hyvää keskustelua monestakin aiheesta! Muutenkin kunnostan tätä uutta blogia jaksamisen ja ehtimisen mukaan.

Meillä elellään normaalia maalaiskesää: syksy tulee ja kiire! Talveksi talliin asettuu 12 hevosta joten ei tässä ainakaan työt vähene. Ollaan puuhattu jos jonkinlaista pikkuremppaa ja koirat menevät siinä sivussa. Ryhtiliikkeen vuoksi on käyty välillä tuolla kaupungilla hihnalenkillä, se tuntuu ainakin Borikselle olevan tosi mieluisaa päästä vanhoille kotikulmille nuuskimaan ja merkkailemaan. Hassua miten paljon koira voi ilahtua siitä että otan sen pannan ja hihnan esiin! Igorkin suorittaa tomerana haistelutoimia ja merkkauksia, mutta Igor on sen tyyppinen tapaus että se viihtyy ihan kaikkialla. Alkumetrit autosta tulon jälkeen on vielä vähän hallitsemattomia kun kiire vie pientä päätä niin ettei muista olevansa hihnassa kiinni, mutta kun on jokunen kymmenen metriä edetty, kulkee Igorkin hihnassa kuin vanha kaupunkikoira.

Kamera on ollut hävyttömän vähän mukana missään menossa edes kotipihalla, mutta tässä kuitenkin muutama viimeaikainen otos:

Igor 1 v.

Iksu

Boris arvailee, millä tempulla irtoaisi pala kuivaa leipää

Sillä välin Igor masentuu käskystä pysyä poissa

Bou

Smart one

Blogi muuttaa pian

Tervehdys,



vuodatuksen blogipalvelin on ollut nurin ja KAIKKI kuvat ovat hävinneet koko meidän bloginpäivitysajalta. Siksi blogi on ankea ja valkoinen. Muutan blogini toisaalle kunhan saan innostuspuuskan ryhtyä siihen urakkaan. Siihen asti blogihiljaisuus jatkuu.

Keskikesä

Oikein hyvää juhannusta kaikille!